Asennuksen jälkeen, kun alue oli kartoitettu, Reiska sai aloittaa hommat saman tien. Nurmikon leikkuu alkoikin mielenkiintoisella kuviolla. Ensin vaikutti, että kone ei kartoituksesta huolimatta hahmota leikattavan alueen muotoa. Homma näytti alkavan keskeltä pihaa ja Reiska körötteli viistosti alueen poikki. Ei muuta kuin ohjeläpyskä käteen tutkimaan, että miten tämän piti mennä. Ja ihan oikein Reiska siellä paineli menemään, sillä robotin on tarkoitus leikata yhdellä leikkuukerralla nurmikko viistosti yhteen suuntaan ja seuraavalla kerralla ristikkäin toiseen suuntaan. Rajoitinlangalla tulee pysähdys, robotti kääntyy hitaasti ja hartaasti ja ottaa pienen liikkeen sivusuuntaan, jotta pääsee tuoreelle leikkuukaistalle. Mikäs siinä oli portailla istua, auringossa virvoke kädessä ja katsella, kun Reiska paineli menemään edestakaisin jättäen jälkeensä siistejä siivuja. Työläinen, joka ei väsy eikä nurise ja työskentelee aina samalla tavalla ja samalla innolla. Ihailtavaa työmoraalia. Ja mikäli työnjälki ei ensimmäisellä rupeamalla sattuisi ihan miellyttämään, niin aina voi käskeä tekemään homma uudelleen. Eikä vastaväitteitä kuulu.

REISKAN EREHDYS

Ensimmäinen työskentelykerta oli oppitunti meille molemmille. Robotti veti siksakkia pihalla, selvitti kapeikot ja puuhasteli näkymättömissä pensaiden takana. Kun robotti oli kauimmaisessa nurkassa tehnyt työnsä päätökseen, se alkoikin yhtäkkiä körötellä suorinta tietä kohti latauspistettä. Suunta oli määrätietoisen varma ja ihmettelin, että se ei tullut rajoitinlankaa pitkin. No, köröttelyyn tulikin stoppi, kun Reiskan nokka kopsahti latausaseman sivuun. Hidas käännös, pieni kaarros ja koukkaus latausaseman suuntaan. Pieleen meni, ei löytynyt töpseleitä. Uusi koukkaus sivulle ja uusi yritys töpseleitä kohti. Ei onnistunut. Aikansa nujuttuaan latausaseman päällä, Reiska päätti sitten etsiä rajauslangan avukseen. Se löytyikin helposti ja ensimmäiseksi suunnaksi Reiska arpoi matkan poispäin latausasemalta. Pienen matkaa kuljettuaan se kääntyi ympäri ja aloitti kulkunsa latausasemaa kohti. Sitten se taas pysähtyi ja kääntyi jälleen ympäri ja huristeli jälleen poispäin asemasta. Tätä veivausta kesti huolestuttavan pitkään. Aina kun luulin, että no nyt se menee latausasemaan niin ei. Pysähdys, käännös ja taas matka kulki poispäin. Mietin jo, että peli sekosi lopullisesti, eihän tästä tule mitään, sillä se ei tiedä missä on. Olin jo kahden vaiheilla, että menenkö ja nostan sen asemaan. Mutta sitten päätin, että Reiskan kanssa asiat on tehtävä kuten pienen lapsen kanssa. Vaikka menisi miten pitkään, niin kyllä se oppi menee lopulta perille. Nyt tarvitaan vain kärsivällisyyttä.

Viimein Reiskakin taisi tajuta hommansa naurettavuuden ja tällä kertaa vaelsi hitaasti, mutta päättäväisesti rajoitinlankaa pitkin latausasemaa kohti. Kun etupyörät nousivat lautaselle ja hissukseen myös takapyörätkin ja nokasta kuului naps pistokkeen telakoituessa, oli minun pakko hiukan taputtaa käsiäni Reiskalle.

Tämä olikin ainoa kerta, kun Reiska ei löytänyt kotiin. Akun lataus ei riitä koko ajalle, vaan kesken hommien Reiska porhaltaa pihan poikki latausasemalle ja osaa jo näppärästi kiepauttaa itsensä pistokkeisiin. Sitten se ilmoittaa näytössään kohteliaasti, että leikkaus jatkuu, kun lataushommat on tehty (tai jotain sinnepäin). Ja tosiaan homma jatkuu, Reiska peruuttaa ulos asemasta ja jatkaa siitä mihin jäi. Oli sitten jonkun alueen pieni nurkka leikkaamatta tai rajoitinlangan siistiminen, hommaa ei jätetä kesken.

SATEESSA JA PAISTEESSA

Olen käyttänyt ns. käsin leikkuutoimintoa eli antanut itse käskyn lähteä hommiin. Olen laittanut yhden ajastuksenkin, jonka olen nähnyt toimineen kerran. En oikein tiedä miksi selkeästi ajastamani ajankohta ei kuitenkaan pistä Reiskaa hommiin. Pitänee tutkia ajastuksen ohjekirjaa tarkemmin.

Tänä kesänä on aurinkoa riittänyt ja robotti on saanut puuhailla melko kuivilla keleillä. Mutta ei sade tai märkä nurmikkokaan haittaa työskentelyä. Jälki ei ehkä kuitenkaan märällä nurmella tule yhtä hyvää kuin kuivalla. Ja vähän säälitti katsella ikkunasta, kun vettä tuli taivaan täydeltä ja Reiska puuhansa jälkeen asettui telakkaansa kaatosateen kastellessa. Vaikka ohjekirjassa ei puhuta, että robotti pitäisi suojata sateelta (vain suoralta auringonpaisteelta) niin silti halusin ratkaista kastumisongelman jotenkin. Ja koska telakka sijaitsee sireenipensaan juurella, niin myös oksilla istuvat linnut pudottivat terveisensä Reiskan niskaan. Myös iltapäivän aurinko paistoi Reiskaan aika pitkään. Aikani internetiä selattuani sain ahaa-idean ja aloin toteuttaa ratkaisua. Siitä seuraavalla kerralla.

Tuija Sarmaslahti

ANNA ARVOSTELUSI RAPORTILLE

Pin It on Pinterest

Share This