Aamusta heti koko perheen voimin asennustöihin.

Ensimmäiseksi tasoittelin mullalla telakalle oikein mukavan tasaisen pedin. Olihan asiakaspalvelusta muistuteltu, että telakan pitää olla täysin suorassa. Poika asenteli sinä aikana asennusnauhan kulkemaan ohjeen mukaisesti koneen läpi.

Sitten naulasimme paketissa olevilla kiiltävillä nauloilla telakan paikoilleen.

Kun oli lukenut asennusohjeen, katselin kauhuissani nurmikenttämme, jossa nurmikon keskellä kasvaa toistakymmentä omena- ja päärynäpuuta. Kävi jo mielessäni, että pääsisin helpommalla, jos kaataisin muutaman puun.

Ohjeesta nimittäin selvisi, että joudumme kiertämään asennusnauhalla joka ainoan puun ympärillä olevan kukkamaan luonnonkivireunuksineen.

Epäilin, ettei asennusnauha ja kiinnikkeetkään tule missään nimessä riittämään niin suureen urakkaan.

Päätimme kuitenkin ryhtyä työhön ilman sahaa. Poika vasaran varressa, mies kahta mittanauhaa (35 cm ja 50cm) pidellen ja minä kiinnikepussin kanssa. Niin sitten kuljimme kuin elefanttikaravaani nurmikenttämme ympäri: mies edellä osoittaen toisella mitalla kiinnikkeiden etäisyyden toisistaan ja toisella mitalla etäisyyden rajauksista, minä tökin kiinnikkeitä mitan osoittamiin kohtiin ja poika vasaroi kiinnikkeet maahan rajausnauhan kera.

Työ oli valmis vajaassa tunnissa, rajausnauhaa jäi yli puoli kelaa ja kiinnikkeitä toista pussia. Helppoa kuin heinänteko. En olisi uskonut. Eikä siis kannattanut kaataa puita :).

Pari pientä fibaa kävi tarvikkeiden ja asennusten kanssa. Nyt pitäisi keksiä, mistä löydämme lisää sininappisia liittimiä, jos meidän pitää korjata jotain asennuksessamme ja joudumme jatkamaan asennusnauhaa. Katselin nimittäin liitintä ja kuinka ollakaan, tulin painaneeksi sinistä ”nappia”. Se siitä liittimestä. Aina ei kannata kokeilla kaikkea, minkä käsiinsä saa :).

ANNA ARVOSTELUSI RAPORTILLE

Pin It on Pinterest

Share This