Leikkuri paljastuu laatikostaPerheen miesväki odotti robottiruohonleikkuria kotiin kuin joulupukkia. Vihdoin se saapui. Poika soitti kesken työpäiväni, että paketti oli saapunut ja joko hän sai avata sen. Lapset ovat niin malttamattomia pakettien avaamisessa. Näköjään yhtä malttamattomia parikymppisinä kuin parivuotiaana :). Ja jälleen tuli todistettua, että pojat ovat aina poikia: lelujen koko ja hinta vain kasvavat iän myötä.

No minua kuitenkin maltettiin odottaa paketin avaamiseen. Ja iso paketti olikin. Myös laitteen koko yllätti. Olin kuvitellut sitä paljon pienemmäksi. Toisin koko oli positiivinen yllätys. Asumme melko isossa kaupungissa aivan keskustan tuntumassa ja olin jo sieluni silmin nähnyt, kuinka minä aamulla konttaan puskien alla maanittelemassa konetta palaamaan telakkaansa ja ihmettelen, mihin se on yön aikana karannut, tietämättä, että jokin ohikulkija yön pimeinä tunteina on napannut laitteen kainaloonsa. Siitäkin huolimatta, että minulle oli vakuutettu, ettei niin voi käydä. Edelleen kyllä emmin, että mitä jos ohikulkija on iso-Arskan sukua :). No ehkä vielä jossain vaiheessa minulle selviää, miten saan laitteen pysymään omalla pihallani.

Saimme paketin purettua ja ihmettelin sitä pussien ja tavaroiden määrää, jota laatikosta kuoriutui. Mitä ihmettä niillä kaikilla tekisimme… Toiminnan miehenä poikani halusi aloittaa välittömästi laitteen asennuksen. Minä tietenkin toppuuttelin ja ehdotin, että katselisimme ensin vähän ohjeita. Äidillinen auktoriteetti näköjään toimii edelleen joten kuten,  joten  istahdimme nurmikon reunalle lukemaan ohjeita. Niitä löytyi monella kielellä, myös molemmilla kotimaisilla ja ihan selviltä vaikuttivat jopa tällaiselle teknisesti täysin tomppelille muinaisjäänteiselle humanistille :). Pojalle ohjeet näyttivät olevan päivänselvät. Tulimme kuitenkin molemmat siihen tulokseen, että nurmikenttämme oli  paikoin melko haastava ja vaikka uskoimmekin ohjeen ymmärtävämme, päätimme kuitenkin varmistaa muutaman seikan Boschin asiakaspalvelusta.

Asiakaspalvelusta muistuteltiin, että  telakointipaikan pitää olla täysin vatupassissa.Palvelu asiakaspalvelussa oli loistavaa ja tuota pikaa saimme varmistuksen mieltä askarruttaviin seikkoihin.
En ollut millään ymmärtänyt, että laite tulkitsee yhden asennusnauhan esteeksi, mutta kun kaksi nauhaa on 1 cm etäisyydellä toisistaan, rajaus kumoutuu ja laite kulkee sujuvasti näiden yli. Olisi ehkä  kannattanut olla aikoinaan hereillä koulun  fysiikan tunneilla :). Eli jättimäinen ongelma: omenapuiden alustoilla olevat kukkamaat oli pelastettu. Olin jo ehtinyt pelätä, että joudun kaatamaan kaikki omenapuut nurmikentältämme ja kylvämään kukkamaat ruoholla. Ja sehän ei ollut lainkaan mieleeni. Minä rakastan kukkia. Siksihän olin halunnut mekaanisen apulaisen hoitamaan ruohonleikkuun, että aikani riittää kukkien hoitoon.

Toinen ongelmamme liittyi siihen, pitääkö asennusnauhan kulkea 5 cm vai 35 cm päässä nurmikon reunakivetyksestä. Siihen saimme selkeän vastauksen: jos reunakivetys on 10 cm korkea, laite tunnistaa sen aivan itse esteeksi (nokkela laite, en olisi uskonut;)), silloin riittää asennusnauhan asennus 5 cm päähän reunasta, jos reunakivetys on alle 10 cm, on syytä asentaa asennusnauha 35 cm päähän , muuten saattaa terät tylstyä, kun terät yrittävät epätoivoisesti mataloida reunakivetystä .

Lisäksi asiakaspalvelusta vielä muistuteltiin useaan otteeseen, että  telakointipaikan pitää olla täysin vatupassissa. Myönsin innokkaana kaikkiin muistutuksiin, että kyllä, kyllä, suunniteltu telakkapaikka on  kutakuinkin vaaterissa. Kaikki kunnossa :).

Pääsimme vihdoin asennustöihin. Paitsi, että ilta alkoi yllättää. Asennus siis jää huomiseen. Onneksi nyt olimme täysin perehdytettyjä asiaan eli asennus käy sujuvasti huomisaamuna. Jotenkin kyllä jäi sellainen olo että muna taisi olla kanaa viisaampi. Poikani oli tainnut ymmärtää asennusohjeet jo ilman asiakaspalvelun varmennusta Mutta eihän äiti oikeasti voi myöntää sellaista.  Eihän :).

ANNA ARVOSTELUSI RAPORTILLE

Pin It on Pinterest

Share This