Iloinen yllätysEräänä kauniina päivänä posti roudasi meille mahdottoman ison laatikon. Se oli niin painavakin, etten saanut sitä juurikaan siirrettyä siitä mihin posti sen nosti. Pystyssä se oli lähes yhtä korkea kuin minäkin. Koska olen sinkku ja tottunut keksimään ongelmanratkaisut, tiesin, ettei tämäkään paketti tuottaisi ylivoimaista haastetta. Nitkuttelin laatikon peremmälle ja odottelin viikonloppua, että pääsisin tutustumaan sisältöön.

Sunnuntaina oli sitten koko päivä aikaa puuhastella uuden tulokkaan kimpussa. Laatikon teipit vain puukolla auki ja luukut selälleen. Siellä olikin jos jonkinlaista pussukkaa, lehdykkää ja pohjimmaisena tietysti päätähti itse eli Bosch Indego 1100 Connect. Vaikuttavan näköinen peli. Nyt nähtäisiin olisiko yhden sinkkunaisen muodostama työryhmä riittävä saattamaan peli käyntikuntoon.

HYVIN SUUNNITELTU ON PUOLIKSI TEHTY

Kun olin saanut kaikki osat leviteltyä ympäriinsä, luettua niin pikaoppaan kuin ”tiiliskivenkin” läpi, aloin päästä jyvälle mitä pitäisi tehdä ja missäkin järjestyksessä. Olin jo etukäteen hiukan miettinyt mihin laittaisin työläisen puurtamaan, mutta suunnitelmat muuttuivatkin lähes koko ajan. Pihani on suuri, mutta ei yhtenäinen. Istutuksia on paljon, hiekka-alueita, puutarhalampi, rakennuksia, puita yms. Pihanurmikaan ei ole hienoin mahdollinen eli nurmisiemenestä jyrätyn mullan päälle kylvetty, vaan vanhan maalaistalon nurmikko. Nurmiheinän lisäksi siinä kasvaa kaikenlaista muutakin voikukasta lähtien. Maa on myös hiukan epätasainen ja muutama kivi piti kangeta pois. Puun juuret ja ne kivet mitä en saanut kangettua, piti sitten kiertää.

Päästyäni työskentelyalueesta itseni kanssa yksimielisyyteen piti päättää mihin latausaseman saisi ohjeiden mukaisesti sijoitettua eli tasaiselle ja rajausalueen sisältä katsoen latauspiikit osoittaen vasemmalle. Pistorasia piti tietysti olla kohtuullisien metrien päässä ja tasaista nurmialuetta aseman sivuilla riittävästi. Ohjeissa sanotaan, ettei latausasema saa olla suorassa auringonpaisteessa, mutta minun oli pakko sijoittaa se paikkaan, jossa se on osan päivää auringossa. Latausaseman sijainti onkin tärkeintä päättää pitävästi, sillä sitä on vaikea enää muuttaa, kun johto on kerran nakuteltu paikoilleen.

Johdon asennus voi alkaa.

Johto on vihreä ja läpimitaltaan n. 4 mm. Yhdessä kelassa sitä on n. 100 m, paketin mukana tuli 2 kelaa. Johdon asennuksen ensimmäinen vaihe on kiinnittää johto latausaseman pohjaan sille kuuluvaan uraan ja johdon pää sille kuuluvaan anturiin. Seurasikin hilpeä hetki, koska johtoa piti kuoria eikä minulla ollut toimivia johdonkuorintapihtejä. Pihdit siis kyllä oli, mutta ne olivat unohtuneet yhdeksi talveksi ulos ja ruostuneet liki tuntemattomiksi. Puukko sitten vain käteen ja varovasti johtoa nirhaamaan. Onnistuin tehtävässä hienosti, sillä verta ei näkynyt missään. Pihtien puutteessa kiskoin kuorenkappaleen irti hampailla ja paljastin nipun hopeanvärisiä johtoja. Tuikkasin tämän nipun punaisesta reiästä sisään ja pääsin aloittamaan varsinaisen kaapeloinnin.

KONTATEN KOLME TUNTIA

Aseinani vasara, pussillinen kiinnitystappeja ja koneen pakkauslaatikosta irrotettu puolen metrin mitta lähdin taipaleelle kontaten. Johto pitää asentaa vastapäivään, ohjekirjan mukaan tämä on tärkeää. Naputtelin kiinnitystappeja ohjeiden mukaan puolen metrin välein ja olin hyvin tyytyväinen, kun tämä mitta onnistui lähes koko matkalta. Paikoitellen piti tapit laittaa hiukan tiheämmin, koska maassa piilevät kivet muuttivat Puolen Metrin-suunnitelmaa.

Johdon asennus sinällään oli hyvin yksinkertaista. Raaputin nurmeen pienen uran johdolle, painelin johdon mahdollisimman lähelle maanpintaa, kiristin sen tiukalle ja naputtelin n. 10 cm pitkän muovisen kiinnitysvaarnan maan sisään riittävän syvälle, jotta se kiristi kaapelin kunnolla ja pysyvästi. Johdon voi myös upottaa max. 5 cm syvyyteen, mutta itse tyydyin pinta-asennukseen. Seinien, kukkapenkkien yms. kohdalla piti pitää huolta, että kaapeli tuli väh. 35 cm etäisyydelle niistä. Hidasta puuhaa se oli, aikaa kului 3-4 tuntia, mutta aurinko paistoi ja oli lämmintä, joten siinähän sitä tuli aurinkoakin otettua samalla. Eikä aikaisemmin ole tullutkaan kierrettyä pihaa konttaamalla. Kaikkia esteitä ei olisi ollut pakko rajata, sillä leikkuri osaa vaihtaa suuntaa törmätessään esteeseen. Tällöin kone kyllä kärsii pikkuhiljaa kaikista näistä osumista ja siksi on suositeltavampaa rajata kaikki esteet langalla.

Johto kytketään telakkaan.

Nurmialueen monimuotoisuuden takia leikkuualueesta tuli mutkikas sisältäen paljon kulmia, kierrettäviä kohteita sekä pari kapeikkoakin. Kapeimmillaan johtojen välinen alue saa olla 1 m, jossa kone pystyy vielä työskentelemään. Tämmöisiä kohteita testialueelle tuli kaksi. Tuumiskelin siinä naputellessa, että saa nähdä mihin laite pystyy, kun ei pääsekään huristelemaan suorakaiteen mallista pihaa edestakaisin.

Kaiken kaikkiaan rajauskaapelia kului tasan sata metriä eli yksi kela ja kiinnitystappeja alun kolmatta pussia. Lopuksi johdon pää piti taas kuoria ja tökätä mustaan napaan. Sitten vain kone lataukseen ja napinpainallus, jotta näyttö herää henkiin. Mutta tämä onkin jo toinen juttu eli jatkuu seuraavassa blogissa.

Jaa… ja mistä Reino tuli? Tämä puurtaja oli niin sympaattista katseltavaa, että pakkohan se oli nimetä, Reinoksi.

Tuija Sarmaslahti

 

ANNA ARVOSTELUSI RAPORTILLE

Pin It on Pinterest

Share This